Oscar Nominations Announced With Several Major Surprises

Aamuvarhainen viileys leijui ilmassa Samuel Goldwyn Teatterin ulkopuolella, jossa pieni joukko kokoontui heikon aamunkoiton valon alle odottaen ensimmäisiä kultaisia vihjeitä Akatemian holvista.

23. tammikuuta 2024 Zazie Beetz ja Jack Quaid astuivat esiin julistaakseen 96. Oscar-gaalan ehdokkuudet, rituaali joka saa Hollywoodin sykkeen kiihtymään kuukausiksi.^[1] Lista saapui käänteillä, jotka saavat jopa terävimmät ennustajat vilkaisemaan muistiinpanojaan kahdesti.

Oppenheimer pyyhkäisi sisään 13 ehdokkuudella, nousten kärkeen ja merkiten ohjaaja Christopher Nolanin vankan otteen kaudesta.^[2] Poor Things seurasi perässä 11:llä, sen villi goottilainen tyyli ansaiten hurraahuutoja taide-elokuvayleisöltä.^[2] Killers of the Flower Moon keräsi 10, todiste Martin Scorsesen laajasta visiosta, vaikka elokuvan tähdet kohtasivatkin terävämpää tarkastelua.

Parhaan elokuvan kehys

Parhaan elokuvan ehdokkaat muodostivat monipuolisen joukon: American Fiction, Anatomy of a Fall, Barbie, The Holdovers, Killers of the Flower Moon, Maestro, Oppenheimer, Past Lives, Poor Things ja The Zone of Interest.^[1] Tämä ryhmä ulottui hiljaisista indie-elokuvista loistorunsaisiin unelmiin, poimien festivaaleilta Telluridesta maailman monisaleihin.

American Fictionin satiirinen purema julkaisumaailmasta ja rodusta toi sen tänne, American Fictionin lämpimän luokkahuoneilman ohella.^[1] Anatomy of a Fallin oikeussalidraama ja Past Livesin hellä maahanmuuttajatarina lisäsivät emotionaalista syvyyttä, kun taas The Zone of Interestin jäätävä hiljaisuus kauhusta puhui tilavuuksia sanattomana.

Barbien karkkinen kulttuurisuihkahdus teki leikkauksen, nyökkäys sen miljardin dollarin vetovoimalle, vaikkakin omine halkeamuksineen.^[1] Oppenheimer ja Poor Things kohosivat suurina, niiden tekninen taikuus ja rohkea kerronta asettaen ne eturivin ehdokkaiksi kisassa, joka suosii rohkeaa.

Pääosat nousevat esiin

Parhaan naispääosan kategoriassa Annette Bening ui ehdokkuuteen Nyadissa, hänen kuvaamansa kestävyys leikaten joukon läpi.^[1] Lily Gladstonen työ Killers of the Flower Moonissa merkkasi historiallista käännettä – hänestä tuli ensimmäinen alkuperäiskansojen yhdysvaltalainen ehdokas tässä kategoriassa, hänen hiljainen intensiteettinsä Osage-ylängöillä resonoiden syvästi.^[2]

Sandra Hüller toi raakaa haavoittuvuutta Anatomy of a Falliin, kun taas Carey Mulliganin Leonard Bernstein -elämäkerta Maestrossa ansaitsi paikan sen nyansoidun hehkun ansiosta.^[1] Emma Stone täydensi joukon Poor Thingsilla, hänen irtonainen matkansa uudelleenherätetyssä maailmassa varastaen kohtauksia ja ääniä.

Miehet parhaan miespääosan kategoriassa pitivät oman maansa. Bradley Cooper johti omaa sinfoniaansa Maestrossa, ohjaten ja tähdittäen elokuvaa, joka hämärsi taiteen ja elämän rajat.^[1] Colman Domingon tulinen tulkinta Bayard Rustinista toi kansalaisoikeuksien tulen valkokankaalle, suoritus joka vaati huomiota.

Paul Giamattin ärtyisä professori The Holdoversissa lämensi sydämiä sen kuorellisen charmin ansiosta, ja Cillian Murphyn kummiteltu katse J. Robert Oppenheimerina vangitsi luomisen painon.^[1] Jeffrey Wright ankkuroi American Fictionin kirjailijan väsyneellä päättäväisyydellä, hänen ehdokkuutensa sulkien ympyrän elokuvan terävälle kommentaarelle.^[1]

Sivuosat nousevat

Sivunäyttelijän kategoriassa Emily Bluntin Oppenheimerin turhautuminen kiehui yli yhdellä polttavalla katseella.^[1] Danielle Brooks valaisi The Color Purplen evankeliumivoimalla, kun taas America Ferreran Barbie-monologi – yllättävä sisääntulo – osui naulan kantaan voimaantumisen terävillä reunoilla.^[2]

Jodie Foster ohjasi aaltojen läpi Nyadissa, hänen vakaa läsnäolonsa hiljainen voima.^[1] Da’Vine Joy Randolphin ruokalan tunnustukset The Holdoversissa vetivät kyyneleitä ja nyökkäyksiä, hänen roolinsa emotionaalisena ytimenä todistaen vaikeaksi sivuuttaa.^[1]

Miesten puolella Sterling K. Brown murtautui läpi American Fictionissa, hänen ensimmäinen Oscar-ehdokkuutensa tullessaan Jeffrey Wrightin pääosan ohella – ensimmäinen kerta kun mustat näyttelijät samasta elokuvasta jakavat valokeilan pää- ja sivuosassa.^[1] Robert De Niron kytevä raivo Killers of the Flower Moonissa lisäsi veteraanin karheutta.

Robert Downey Jr. herätti charminsa ironisella puremalla Oppenheimerissa, paluu joka tuntui sekä ansaitulta että sähköiseltä.^[1] Ryan Goslingin muovinen-fantastinen rooli Barbissa toi Kenin eloon ovelalla huumorilla, ja Mark Ruffalon hämmentynyt hulluus Poor Thingsissa täydensi joukon uudistumisia.^[1]

Ohjaajan hylkäys

Parhaan ohjaajan kategoria ohitti muutaman sykkeen. Justine Triet vaati paikkansa Anatomy of a Fallin huolellisen totuuden purkamisen ansiosta.^[1] Martin Scorsesen eeppinen pyyhkäisy Killers of the Flower Moonin läpi ansaitsi ansionsa, myöhäinen uran mestariteos.

Christopher Nolan orkestroi Oppenheimerin atomisen sykkeen, Yorgos Lanthimos väänsi Poor Thingsin kuumaan iloon, ja Jonathan Glazer tuijotti The Zone of Interestissä anteeksiannon varjoa pelkäämättä.^[1] Huomattavasti poissa oli Greta Gerwig Barbien ohjauksesta, vuoden vaaleanpunaista ilmiötä ohjanneen naisen ohitus, joka läikähti läpi alan.^[2]

Margot Robbien tähtirooli ikonisen nukkekkeenä jäi tunnustamatta näyttelijäkategorioissa, toinen isku elokuvan naispääosille.^[2] Ryan Gosling, itse ehdolla, ilmaisi katumuksensa Gerwigin ja Robbien jättämättä jättämisestä, harvinainen julkinen huokaus Barbie-tiimiltä joka korosti aamun pistettä.^[2]

Kuun kukkien haalistuminen

Leonardo DiCaprion keskeinen rooli Killers of the Flower Moonissa, öljyisen ahneuden ja menetyksen saagassa, ei houkutellut näyttelijäehdokkuutta huolimatta kohusta hänen muodonmuutoksestaan.^[2] Hylkäys heitti pitkän varjon Scorsesen paluuseen genreen, korostaen miten jopa titaanit voivat kompuroida Akatemian katseessa.

Silti Gladstonen virstanpylväs nosti elokuvan, hänen ehdokkuutensa majakkana hylkäysten keskellä. Elokuvan 10 ehdokkuutta kokonaisuudessaan piti sen ja盤issa, mutta DiCaprion poissaolo tuntui puuttuvalta siveltimenvedolta muuten elävällä kankaalla.

Hollywoodin palkintokoneisto suosii usein tuttua, ja DiCaprion aiempi historia – ehdokkuudet The Revenantista ja kerran elämässä -elokuvasta – ei pehmentänyt reunaa tällä kertaa. Se on sellaista hiljaista uudelleenkalibrointia joka muistuttaa kaikkia: jopa legendat kirjoittavat käsikirjoituksensa uudelleen.

Aikajana avautuu

Ehdokkuudet sytyttivät tulen kauden ehdokkaiden alle, mutta todellinen koe tuli myöhemmin, kun kirjekuoret avattiin kirkkaampien valojen alla.

Oppenheimerin hallinta kesti 10. maaliskuuta 2024 asti Dolby Theatressa, sen seitsemän voittoa mukaan lukien ylin palkinto vahvistuksena Nolanin visiolle.^[4] Stonen voitto Poor Thingsista, vastoin ennusteita Gladstonen hyväksi, lisäsi yhden viimeisen yllätyksen kirjanpitoon.^[4]

Lopulta tammikuun aamun ilmoitukset asettivat kurssin läpimurroilla ja sokeilla pisteillä. Gladstone seisoi korkealla historiallisessa asennossaan, kun taas Goslingin sanat viipyivät kuin vastaamaton kaiku tyhjenevissä teatterin paiseissa.